OSAAVA JALOSTUS vaatii ahkeraa paneutumista rodun ominaisuuksiin,
Suomenajokoiraharrastajan täytyy tietää lähtiessään jalostamaan koirarotua mihin pyrkii, mitkä ovat ne ominaisuudet joita hän tahtoo rodussa kehittää ja samanaikaisesti tiedostaa ne puutteet jotka tahtoo poistaa eli eliminoida mahdollisimman minimiin. Osaavan jalostuksen ideana on rodun kehittäminen entistä paremmaksi.
Jos esimerkiksi tahtoo kehittää rodun haukkuomimaisuuksia paremmiksi niin silloin tämä luonnollisesti käyttää pennuttamiseen todistettavasti hyvähaukkuisia koiria. Jos metsästysintoa niin silloin vain todistettavasti kovalla metsästysinnolla varustettuja koiria. Ajotaitoa niin ajotaitoisia koiria jne.
Kasvattajan eli nartun omistajan tulee tietää oman koiransa perimässä olevat taipumukset mahdollisimman tarkkaan. Tuntea narttunsa sukutaulu sekä itse nartun ominaisuudet. Tämä on kaiken lähtökohta ennen kuin edes pystyy valitsemaan nartulle parhaan mahdollisen uroksen. Ensin täytyy tietää mitä ominaisuuksia tuleville pennuille tahdotaan ja vasta sen jälkeen tutkia mahdollista isäurosta sekä tämän sukutaulua jolla nämä toiveet täytetään.
OSAAVAN JALOSTUKSEN ENSIMMÄINEN haaste on etsiä itselleen hyvä kantanarttu!
Hyvän kantanartun jolla aikoo aloittaa pitkäjänteisen ja menestyksellisen kasvatustyön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Jos ei onnistu saamaan itselleen hyväsukuista sekä ominaisuuksiltaan hyvää jalostuskoiraa ei todennäköisesti onnistu tulevaisuudessakaan urosvalinnoissaan yhtään paremmin. Jos ei osaa löytää itselleen hyvää kantanarttua niin kuinka osaisi tulevaisuudessa löytää nartulleen hyviä uroksia?
Edellä mainittua totuutta tulee jokaisen miettiä rehellisesti ennen kuin edes aloittaa kasvatustyön. Onko itsellä riittävästi tietoa suomenajokoirista, niiden periytyvistä ominaisuuksista ja sukutauluista? Onko itsellä riittävästi käytännön kokemusta suomenajokoirien kanssa metsällä, että osaa edes käytännössä erottaa hyvät metsästysominaisuudet huonoista?
Jos sinulla ei ole tällä hetkellä hyväsukuista sekä hyvillä ominaisuuksilla varustettua narttua jolla voisit aloittaa kasvatustyön niin hanki sellainen. Älä missään nimessä aloita kasvatustyötä huonosukuisella nartulla jolla itsellään on huonot metsästysominaisuudet. Jos aloitat kasvatustyön huonosukuisella ja lahjattomalla nartulla saat varautua vuosikymmenten epäonnistumisiin jossa haaveilemasi ominaisuudet muuttuvat savuaviksi hiilloksiksi ja vaikka kuinka epätoivoisesti yrität puhaltaa niihin liekkejä ne sammuvat silti. Jos huonon nartun kanssa aiot lähteä jalostamaan niin väsytät vain itsesi, särjet unelmasi ja todennäköisesti muutaman kymmenen vuoden kujanjuoksun jälkeen lopetat pettyneenä koko harrastuksen. Näin on valitettavasti käynyt liian monelle jotka ovat heikkolahjaisella nartulla lähteneet parantamaan suomenajokoirien rodullista tasoa.
Pitkäjänteisessä suomenajokoiran jalostustyössä narttulinja on määräävä tekijä. Narttulinjan kantanarttu on kuin ESI-ÄITI kaikille tuleville nartuille. Tätä totuutta osaava kasvattaja ei ikinä väheksy saatikka unohda! Hyvä narttulinja on kuin selkäranka joka pitää koko jalostuksen suorassa ryhdissä, kuin peruskallio jolle talo rakennetaan. Jos perustukset on tehty uppoavalle hiekalle niin taatusti ensimmäinen vastoinkäyminen kaataa koko rakennelman.
Kuinka sitten löytää itselleen hyvän kantanartun oikeasta suvusta? Tuleeko kuunnella ”essonbaarin” kaljaisten miesten kehuja joistakin koirista tai lukea internetistä ylistäviä kirjoituksia joistakin koirista sekä niiden suvuista? Kyllä tulee – mutta sinun tulee myös ahkerasti tutkia sukutauluja, käydä kuuntelemassa erilaisia koiria, metsästää niillä. Hankkia kaikki mahdollinen tieto sekä kokemus ja osattava yhdistää nämä ”palapelit” toisiinsa.
Jos joku väittää, että hänen koirallaan on huippuhaukku niin katso ensin millaisia haukkunumeroita koira on saanut kokeista, onko sukutaulussa esiintyvät koirat saaneet kokeissa millaisia haukkunumeroita ja jos ne eivät vielä vakuuta sinua puoleen saatikka toiseen niin mene kuuntelemaan koiraa paikanpäälle metsään ja silloin saat omin korvin kuulla totuuden. Kuuntele koiran haukkua useampana päivänä, ota huomioon keliolosuhteet sekä ajettava.
Jos joku väittää, että jollakin koiralla on hyvä metsästysinto niin tee samoin, tutki millaisia numeroita saanut kokeissa ja jos ei vakuuta mene paikanpäälle. Kolme neljä päivää metsällä aamusta iltaan ja jos koiralla vielä metsästysintoa riittää niin tällöin sillä oikeasti on tarvittava metsästysinto. Samalla tavaĺla voit toimia kaikkien ominaisuuksien kohdalla. Pääasia, että oikeasti tutkit millaisia koiria on suvussa josta olet kantanarttua ostamassa äläkä vähättele mitään tietoa mitä voit koirista saada.
Essonbaarin kaljaa lipittävä alkoholisoitunut vanhus, joka ennen on saattanut olla hyvinkin innokas sekä osaava ajokoiraharrastaja, voi hyvinkin tietää enemmän suomenajokoirista kuin jokin jalostusneuvoja. Älä vähättele kumpaakaan vaan ota tietoa sieltä mistä saat kunhan osaat omassa päässäsi jäsennellä saamasi tiedon oikeisiin mittasuhteisiin.
Kun itse valitsin aikoinaan kantanartun niin olin ensin ottanut tietoa pentueen sukutaulussa olevista koirista. Siihen aikaan kettukokeita ei järjestetty yhtä paljon kuin viimeisinä vuosikymmeninä joten hankin tietoni pitkälti muuta kautta. Pentueen emä oli kuuluisa kettukoira meidän pitäjillä ja sitä käytettiin paljon seuruejahdeissa. Se oli huippuhaukkuinen, kovalla metsästysinnolla varustettu ja vielä 14 vuotiaanakin sitä käytettiin kettujahdeissa. Se oli siis myös terve sekä pitkäikäinen.
Ostin pentueesta nartun itselleni ja ihastuin erityisesti sen hyvään ajotaitoon. Haukku oli tiheää joskin kertovaa. Koira pystyi ajamaan jänistä hyvin joten kettuajo oli sille helppoa sekä vaivatonta. Jo nuoresta asti koira herätteli ketun yöjäljellä mutta jänistä haki pääsääntöisesti äänettömästi. Luonne oli hyvä ja tottelevaisuus erinomainen. Kun teetin sillä pentueen niin seitsemästä ensimmäisistä kasvateistani yhdestä tuli kettuvalio, toisesta jänisvalio, yksi ajoi kettuykkösen, yksi lupaava uros kuoli ensimmäisessä kokeessa jäätyään ajosta junan alle mutta ehti siihen mennessä ajaa 74 pisteen kettukakkosen. Yksi pentueen pennuista kuoli noin puolivuotiaana joten kun otetaan huomioon yhden pennun kuolema niin kuudesta pennusta neljä osoitti lahjakkuuden kokeissa. Ensimmäinen kasvattamani pentue onnistui hyvin. Tästä oli hyvä jatkaa jalostustyötä.
OMASSA JALOSTUSTYÖSSÄ heti alunperinkin pidin yhtenä kantavana ominaisuutena metsästysinnon. Nyt kun olen tähän mennessä (v.2021) jalostanut samaa narttulinjaa 9 sukupolvea niin mielestäni olen hyvin onnistunut jalostamaan sammumatonta metsästysintoa. Tämän päivän Voittajakoirat eivät metsässä taakseen vilkuile ja sitkeästi tekevät metsässä työtä useammankin vuorokauden.
Valitsin omille nartuilleni lähes poikkeuksetta huippuintoisia sekä hyväsukuisia uroksia jotka olivat menestyneet hyvin käyttökokeissa ja joilla oli hyvä tasapainoinen luonne. Kovan metsästysinnon lisäksi minulle kasvattajana on ollut tärkeää haukun kehittäminen ja olenkin valinnut hyvähaukkuisia uroksia nartuilleni – tai sitten uroksia jonka lähisuvussa on todistettavasti hyvähaukkuisia koiria ja jotka täten periyttävät hyvää haukkua.
Tällä hetkellä Voittajakoirat ovat pääsääntöisesti hyvähaukkuisia koiria joita on mukava kuunnella metsällä ja käyttökokeissa eikä niiltä metsästysinto lopu.
Kun mietin urosta nartulleni niin ensiksi katson sukutauluja. Minun silmissäni uroksen sukutaulu on hyvä kun vähintään viidenteen polveen lähes kaikki ovat käyttöpuolen valioita niin isän kuin emänkin puolelta. Jos nämä kriteerit ei täyty, hylkään automaattisesti sellaisen uroksen. Jos täyttyvät niin itse uroksen täytyy olla menestynyt käyttäkokeissa hyvin. Sillä – tai sen lähisuvulla pitää olla hyvä/huippuhaukku sekä kova metsästysinto. Koska koira on menestynyt hyvin kokeissa sillä on luonnollisesti hyvät haku sekä ajolahjat – näiltäosin koepöytäkirjojen hyvät merkinnät riittävät minulle. Hyvä luonne on tärkeä ja se on helppo arvioida kun tutustuu koiraan paikanpäällä.
Kerroin valitsevani nartuilleni uroksia joilla on kova metsästysinto. Tässä vaiheessa on hyvä tuoda esille, että hyvä metsästysinto on intoa riistalle. Koira joka haahuilee metsässä päivätolkulla löytämättä riistaa ei ole metsästysinnoltaan hyvä koira. Toisaalta, sellaiset koirat karsiutuvat automaattisesti pois jalostuksesta koska koemenestystä niillä ei voi saada. Ajaakseen ykköstuloksia koiran pitää löytää ajettavaa.
Nyt on siis kettukoirien jalostuksessa menossa jo yhdeksäs sukupolvi ja näillä ”eväillä” on hyvä jatkaa. Jalostamalla olen luonut kestävän narttulinjan joka kestää kriittisemmänkin tarkastelun.
Imatralla 9.10.2021
MESTARIKASVATTAJA
Voittaja-Kennel
– Marko Lind –
