INNOKKAANA METSÄSTYSKOIRAHARRASTAJANA MINÄ EN VOI TUKEA SUDENSUOJELUA,
Metsästyskoirakulttuuri on aina ollut osa suomalaista perinnettä, se on ollut osa suomalaisuutta. Menneisyydessä sillä oli ensiarvoisen tärkeä rooli perheiden taloudessa (toihan hyvä metsästyskoira syötävää riistaa perheen tarpeisiin ja nahkoja tukemaan usein vähävaraista taloutta) ja vaikka tänä päivänä ruuan hankkijana tai talouden kohentajana metsästyskoirien rooli on vähentynyt, on se kuitenkin tärkeä osa metsästävien perheiden henkistä hyvinvointia.
Metsästyskoira on perheenjäsen eikä perheenjäsenen roolia pidä aliarvioida susien suojelun nimissä. Metsästyskoiran kasvattaminen pennusta toimivaksi koiraksi vaatii omistajaltaan uhrautuvaisuutta sekä suuren määrän aikaa ja myös taloudellista panostusta. Metsästyskoirasta kasvaa perheen jäsen – ihmisen paras ystävä – ja täten on kohtuutonta, että tarkoituksella vallalla oleva susipolitiikka jättää huomioimatta nämä tärkeät henkiset arvot.
Tuntuu mielivaltaiselta sekä järjettömän edesvastuuttomalta suojella susia jotka ovat uhka ihmisen parhaalle ystävälle eli tässä tapauksessa metsästyskoiralle. On käsittämätöntä suojella villejä susia joihin kenelläkään ihmisellä ei ole sellaisia tunnesiteitä kuin omaa koiraansa, etenkin kun susi on koiralle uhka. Jokainen joka on joskus omistanut koiran tietää mitä tämä omistajalleen merkitsee ja millaista tuskaa sen menettäminen aiheuttaa.
Ylisuuri susikanta on erittäin vakava uhka metsästyskoirakulttuurille eikä koiravahinkoja voi muuten estää kuin pienentämällä susikantaa. Suomalainen metsästys on usein sosiaalista metsästystä jossa porukalla metsästetään esim. jänistä tai kettua koiraa apuna käyttäen. Mikäli susipolitiikkaan ei saada pikaisesti muutosta, voimme unohtaa nämä upeat metsästysmuodot. Kun ei ole metsästyskoiria, ei ole sosiaalista metsästystäkään – ja jos näin käy, silloin olemme menettäneet jotakin hyvin arvokasta, jota esi-isämme vaalivat ja pitivät kultaakin kalliimpana. Silloin olemme menettäneet osan suomalaista perintöä, osan suomalaista sosiaalista kulttuuria.
Me suomalaiset olemme metsästäjäkansaa, suonissamme virtaa vahvana ja vuolaana esi-isiltämme peritty metsästäjäveri. Jokainen metsästäjä, sellainenkin jolla ei ole omaa metsästykoiraa, miettiköön suhtautumistaan susipolitiikkaan järkevästi, hartaasti sekä uskollisesti niitä kohtaan, jotka aikoinaan asuttivat maamme tehden meistä sellaisia kuin me nyt olemme. Meillä ei ole varaa polkea jalkoihimme susiensuojelun nimissä isiltämme perittyä arvokasta metsästyskulttuuria, jos sen tekisimme, olisimme isänmaamme pettureita. Meillä suomalaisilla ei ole varaa kääntää selkäämme metsästyskoirakulttuurille joka on oleellinen osa arvokasta historiaamme.
Metsästyskoirat toivat ruokaa sekä turkiksia esi-isillemme, olivat korvaamaton apu. Parhaimpina ystävinä ne auttoivat esi-isiämme selviytymään ja nyt kun sudensuojelu on muodostunut uhaksi metsästyskoirillemme on meidän velvollisuus puolustaa koiriamme. Millaisia metsästäjiä me olisimme jos emme puolustaisi ikivanhaa metsästyskulttuuria johon oleellisena osana on kuulunut metsästyskoirat? Millaisia metsästäjiä me olisimme jos emme puolustaisi rakkaita koiriamme?
Suomenajokoira on yli sata vuotta vanha koirarotu joka on täällä Suomessa jalostettu suomalaisten metsästäjien toimesta. Se on maailman paras ajava koirarotu ja sen ovat jalostaneet me suomalaiset. Suomenajokoira on osa perinteistä suomalaisuutta ja sen oikeuksia toteuttaa metsästysviettiään pitää ehdottomasti puolustaa sillä metsästyskoiraksi me suomalaiset olemme sen jalostaneet! Nyt tätä arvokasta rotua uhkaa ylisuuri susikanta. Jos emme voi käyttää koiriamme metsässä sen takia, että sudet raatelevat ja tappavat koiriamme niin koko rotu menettää sen mitä varten se on aikoinaan jalostettu.
Imatralla 6.5.2023
Korkeasti palkittu
suomenajokoirien kasvattaja
Voittaja-Kennel
– Marko Lind –
Metsästyskoiraharrastajat ry
Puheenjohtaja
Kirjan:”suden kahdet kasvot” kirjoittaja
